Keiteleen kotiseutumuseona on vuodesta 1979 lähtien toiminut Keiteleen Vuonamonlahdella Aholan talo.
Museotiloina ovat talossa kaksi tupaa, välissä porstua, kaksi kamaria ja keittiö. 1850-luvulta lähtien talon myymiseen 1977 saakka taloa isännöi Huttusten suku. Ensimmäinen isäntä oli nimeltään Ananias Juhonpoika Huttunen, Taipaleen Juho Huttusen poika. Juhon veli Salomon oli Taipaleessa taitava puuseppä, ja hänen töitä on valtaosa Aholan huonekaluista, työkaluista ja muusta esineistöstä. Ananias Huttusen tullessa isännäksi Aholaan iso tupa oli ollut savutupa. Toinen tupa oli pohjoispään tupa oli niin sanotusti kehikolla eli rakenteilla, samoin kamarit ja keittiö. Talon laajentaminen oli jäänyt kesken talon aikaisempien omistajien Utriaisten aikana. Perhe oli joutunut luopumaan talosta menetettyään ruissatonsa kadon vuoksi.
Savutupaa asuttiin alkuperäisessä asussaan vuoteen 1921, jolloin tupaan tehtiin iso remontti: tupa purettiin, hirret veistettiin puhtaiksi, laipio uusittiin paneelilaipioksi, muurattiin uloslämpiävä uuni, sekä tehtiin uudet ikkunat ja ovi. Tässä asussaan tupa nykyisinkin. Ison tuvan ovelta katsoen oikea puoli tuvasta oli varattuna miesten töille ja vasen naisten töille. Tuvan sisustus on pyritty säilyttämään tuon ajan tyyliä vastaavassa muodossa Höyläpenkki, jota Ananias‑isäntä käytti ja jonka hän on myös tehnyt, on tuvassa alkuperäisellä paikallaan ovesta tultaessa oikeanpuoleisella ikkunaseinällä. Ovesta heti oikealla on sivusta levitettävä rengin sänky. Sen yläpuolella ovat seinällä pitkässä valjasnaulassa hevosten länget ja suitset.. Hyllylle ja seinälle on sijoitettuna erilaisia miesten puhdetöissä käyttämiä nikkarointivälineitä.
Lattialla on kessuhakkuri, jolla kasvatetut ”nurkantakaset” tupakat hakattiin poltettavaan kuntoon. Tuvan seinänvieruksia kiertävät oviseinää lukuun ottamatta kiinteät penkit. Ovelta katsoen oikeassa peräseinän nurkkauksessa on suuri tuvanpöytä raheineen.. Pöydän takana nurkkakaapissa säilytettiin talon kirjoja: virsikirjoja ja uskonnollisia kirjoja. Seinällä ovat lisäksi miesten metsästysvälineet..0vesta vasemmalla on suuri tuvan uuni. Uunin suuaukon edessä ”hiilloksella” sekä hellalla valmistettiin keitettäviä ruokia. Uunin ja hellan ympärille on koottuna taloustoissa tarvittavaa esineistöä. Ovensuuseinällä on kalakontti, kohoja ja painoja. Uunin edessä olevaan reikätuoliin nostettiin kävelemään opetteleva lapsi. Toisella seinällä on pieni astiahylly. Karsinanurkkauksessa on kangaspuut vuodelta 1827 sekä muita naisväen käsitöissään tarvitsemia välineitä, kuten rukki, kehinpuu, kerinkakko, karstoja, pirtoja, niisipuut ja sukkuloita. Lisäksi siellä on lapsen kehto, uunin vieressä yksi sänky ja aivan peränurkassa piian sänky.
Pienempi tupa on alkuperäisessä asussaan. Ainoastaan seinähirsiä on höylätty siistimmäksi sekä lattiaa maalattu. Pinnaltaan liidutettu leivinuuni on myös alkuperäinen. Kalusteina ovat muun muassa sänky, iso tuvan pöytä raheineen, kiikkutuoli ja kaappi.
Nurkkakamari on entisöity 1800‑luvun asuun. Hirsiseinän päälle on vedetty liitumaali. Ennen vanhaan hirsien raot kitattiin sahanpurun, sammaleen ja jonkin liima-aineen sekoitteella. Nurkkakamari on toiminut tyttärien kamarina ja tarvittaessa vieraskamarina. Toinen kamari on ollut isännän ja emännän huoneena. Se on säilytetty 1900‑luvun alkupuolen asussaan. Hirsiseinän päällä on pinkopahvi, ja se on maalattu liitumaalilla. Kamareiden uunit ovat tiiltä ja kiveä sekä päältä rapattuja ja öljymaalattuja. Kalustettaessa on kamarit pyritty sisustamaan saatavilla olleesta esineistöstä käyttötarkoitustaan vastaavaan asuun.
Vuonna 1928 keittiön yhteyteen rakennettiin siipirakennus. Lisätilaa tarvittiin, sillä samana vuonna pienessä tuvassa alkoi kansakoulu. Seuraavasta vuodesta lähtien vuoteen 1936 saakka koulu toimi isossa tuvassa. Keittiön laajennuksen jälkeen talonväki rupesi syömään ateriansa keittiössä, ennenhän tupa oli ollut ruokailupaikkana. Keittiössä on viemäröinti, muttei vesijohtoa.
Aholan talo oli asuinkäytössä syksyyn 1979 saakka; Aholan silloinen isäntä Aarne Huttunen oli myynyt talon Keiteleen kunnalle vuonna 1977. Viime vuosina Aholan esineistöa on inventoitu ja luetteloitu, ja sinne on pyritty keräämään kattava kokoelma Keiteleen talojen vanhaa esineistöä. Museo on avoinna yleisölle kesäiseen aikaan.
(Ollikainen, Anja, Aholan kotiseutumuseon esitelehtinen; Pielaveden ja Keiteleen Sanomat 2511977)