Pielaveden Taipaleen Huttula, eli Hutun talo.
Huttula oli ollut Pielaveden Taipaleessa Huttusten tilana 1700- luvun alkuvuosista alkaen aina vuoteen 1900 saakka. Olli Paavonpoika Huttunen s.1663 osti vuonna noin vuonna 1707 tilan, joka oli aiemmin kuulunut Markus Saastamoiselle, mutta hän oli joutunut veronmaksukyvyttömyyteen ja tämä tila siirtyi kaupalla Ollin nimiin. Olli tuli Taipaleeseen Pielaveden Heinämäeltä. Hänen isänsä Paavo oli muuttanut Heinämäelle noin vuonna 1675 Sonkajärven Petäjäjärveltä. Siellä Huttuset olivat asuneet aina 1500-luvun alkuvuosikymmenistä alkaen.
Huttulan tila Pielaveden Taipaleessa oli alkujaan noin 2500 hehtaaria. Huttulasta oli myöhemmin erotettu Harjun tila. Isossa jaossa nämä tilat erotettiin toisistaan ja Huttulaan jäi maata vielä yli 1800 hehtaaria.
Isäntänä Taipaleessa
Olli Paavonpoika Huttusta (s.1663) voidaan pitää Pielaveden Taipaleen sukuhaaran kantaisänä. Hän oli eläessään kahdesti naimisissa. Ensimmäinen puoliso oli Kaisa Pietikäinen (s.n 1670) ja toinen puoliso oli Marketta Kananen (s.n 1685). Ollilla oli kahdesta avioliitosta 8 poikaa ja 3 tytärtä.
Aarne Huttusen s.1910 muistitiedon mukaan Hutun tilan päärakennus oli 1800 luvulla lähes 40 metriä pitkä. Tuvat olivat rakennuksen molemmissa päissä taloa ja asuinkamarit näiden välissä. Savu-uunit oli aikanaan purettu ja muutettu ulossavuttaviksi. Ikkunat olivat kuusiruutuiset ja talon sivustalla oli valtava pihlaja. Navetta oli suuri, noin 30 lehmälle ja pihapiirissä oli vielä riihi, tuulimylly ja aittoja. Kerrotaan, että Hutun tilalla oli myös piilopirttejä ”vainolaisten varalle”.
Viljaa, etenkin ruista, viljeltiin useassa paikassa tilan saroilla ja piilopirttien ympärillä. Koska kesät ja kasvukaudet yleensä olivat tuohon aikaan hyvin erilaisia, piti siemenviljaa varastoida 3 aitassa. Yhden vuoden siemenjyvät yhdessä ja kahden tulevan vuoden jyvät viereisissä aitoissa.
Huttulan väki
Perinteisesti Huttulassa oli asunut paljon väkeä. Samaan aikaan tilalla eleli useampikin sukupolvi perhekuntineen. Tilan torppareina mainitaan ajoittain joku Huttulan veljeksistä. Myös niin sanottuja löysiä ja loisväkeä oli talon kirjoilla. Kerrottiin, että ruualla saattoi olla 40 henkeä aikuisia ja vielä lapsetkin lisäksi. Tämän vuoksi Huttulan tuvan keittiössä patakoukku helähti aamulla jo kolmen aikaan ja näin päivän särpimien laitto oli alkanut.
Tilalla olivat myös torpat torppareille ja sotilaille, joita saattoi olla kaksikin. Näillä oli luonnollisesti työvelvollisuus asumista vastaan, milloin eivät olleet asepalvelusta suorittamassa.
Kaikki työkalut ja tilan tarpeet oli tehty tilan omassa pajassa, kuten myös reet, veneet ja kärrytkin. Naiset olivat tehneet lankaa ainakin 6 rukilla ja näistä langoista oli tehty nuottia, verkkoja ja vaatteita. Siksi omiin tarpeisiin kasvatettiin mm. pellavaa ja hamppua. Langoista kudottiin itse myös vaatteet ja joka kolmas vuosi olikin uusi vaateparsi panna päälle.
Vuodet vierivät
1700–1800-luvun vuosikymmenet kuluivat ja tila antoi elannon perheelle, sukupolvet vaihtuivat hiljalleen. Maalaistilalla elettiin auringonnoususta auringonlaskuun jokaisena päivänä viikossa. Iltaisinkin tuvassa oli päreenvalossa tehty erilaisia puhdetöitä.
Pyhäpäivinä oli käyty kirkossa aiemmin Rautalammilla ja myöhemmin Pielaveden Kirkkosaaren kirkossa. Kun Pielaveden kirkkoa rakennettiin toimitti Juho Huttunen laipiolautaa kirkonrakennustarpeiksi. Kesäisin kirkkoon mentiin kirkkoveneillä. Näitä veneitä säilytettiin Hutunrannassa ja Likolahdessa. Talvisin kirkkomatkat oli tehty hevospelillä reessä. Kertoman mukaan oli kyläläisillä ollut tapana kirkkomatkalla kilpailla vene- ja rekikunnittain ketkä ehtivät ensin perille kirkkoon.
Huttulan isännät
Huttulan isäntinä olivat Olli Paavonpoika Huttusen s.1663 jälkeen Juho Huttunen s.1705, sitten poika Heikki Juhonpoika s.1744 ja tämän jälkeen Olli Heikinpoika s.1767. Ollin jälkeen Huttulaa isännöi vielä Eljas Ollinpoika Huttunen s. 1790 joka isännöi Huttulaa 1800 -luvun alun vuosikymmenet ja tilan viimeiseksi jäänyt isäntä oli Taneli Huttunen s.1835. Hän oli tilan isäntä kuolemaansa saakka 1.5.1900.
Maatalouden murros
1800-luvun puolen välin jälkeinen aika oli muutosten aikaa maanviljelyssä. Luonnon niityiltä siirryttiin heinän kasvatukseen ja niin karja saatiin tuottamaan paremmin maitoa. Huttulan vanhat isännät olivat osin vastahakoisia tuleviin muutoksiin ja tämä johti siihen, että Huttulan tila alkoi vähitellen taantua. Huttulassa oli tuolloin useampia veljeksiä tilalla ja tiedettiin, että kaikki eivät voi jatkaa siellä. Oli myös ilmeistä, että kaikki eivät olleet samaa mieltä miten suurta tilaa tulisi hoitaa. Osa veljeksistä muutti tilalta pois ja osa pojista avioituikin kotivävyiksi ja jatkoivat eloaan uusilla tiloilla, joissa miehiä ei ollut tilan jatkajiksi.
Eljas Huttunen (s. 1790) oli Huttulan talon isäntä 1825–1860. Hänet tunnettiin varsin määrätietoisena mutta myös kovapäisenä henkilönä. Hänelle Pielaveden Taipaleen Saikaanjärven vedenlaskuhankkeista lienee tullut pakkomielle, koska uusia peltoja piti raivata viljan ja heinän kasvattamiseksi tilan tarpeisiin. Vielä 1886 Petter ja Taneli Huttunen olivat anomassa Hattulan- ja Saikaanjärven kuivatusta Huttulan ja Kylmälahden talojen osalta. Järvien ja suoalueiden kuivattaminen pelloiksi oli kallista ja aikaa vievää työtä ja näistä hankkeista tila myös köyhtyi.
Loppuvuodet Taipaleen Huttulassa
Taneli Eljaksenpoika Huttunen (s. 1835) yritti vielä nostaa talon pidon nousuun, mutta kohtalo päätti toisin. Ilmeisesti Tanelin ensimmäisen vaimon, Ebba Sofian, kuolema vuonna 1877 raskauden loppuvaiheessa oli suuri menetys Tanelille ja koko Huttulan tilalle. Ebba Sofia Jauhiainen tunnettiin tarmokkaana ja vahvana emäntänä Taipaleessa. Taneli meni vielä naimisiin Anna Pauliina Huttusen (s.1862) kanssa ja he saivat 6 lasta.
1800-luvun lopun viimeiset ja seuraavan vuosisadan ensimmäiset vuodet olivat Huttulassa synkkää ja lähes kaaosmaista aikaa. Ilmeisesti talossa oli edelleen eripuraa tilan töiden tekemisistä. Tilalla elävillä sukupolvilla oli näkemyseroja siitä, miten asioita tulisi hoitaa. Velkataakka painoi tilalla, eikä rahaa uudistuksiin ollut. Lisäksi isännän, Tanelin Huttusen toinen vaimo Anna Pauliina oli sairaalloinen. Tauti lienee ollut syynä siihen, että Anna Pauliina ei ollut selvinnyt kunnialla talon emännän vaativista ja raskaista töistä.
Huttulan väkeä oli jo aiemmin alkanut siirtyä pois tilan mailta uuden, paremman elämän toivossa. Juho Fredrik oli jo muuttanut 1894 Huttulasta Keiteleelle vaimonsa Wilhelmiina Heimosen kanssa. Eljaksen veli Heikki muutti 1894 Pihtiputaalle vaimonsa Erika Luukkosen kanssa. Taneli Huttunen kuoli yllättäen Taipaleessa 1.5.1900.
Taipaleen Huttula myytiin
Tanelin tyttäret Johanna, Helena ja Helmi Sofia muuttivat muuttokirjojen mukaan Huttulasta 1901 alussa.
Tilanpitoon liittyvät ongelmat päättyivät siihen, kun Tanelin leskivaimo Anna Pauliina sopi Kuopiossa tilan myynnistä maakauppias Taneli Tuhkaselle. Tieto tuli yllättäen pojille, Mikolle ja veljelleen Jussille muuta he eivät liene vastustaneet kauppaa.
Oli selvää, että tilalla asuvalla Mikkolla ei ollut varoja pitää Huttulaa. Kaupan jälkeen, velkojen tultua maksetuksi perikunnan varat olivat käyneet vähiin. Kaikki irtain omaisuus jaettiin perillisten kesken arvalla. Arpa suosi Mikkoa ja Serua, jotka saivat Taipaleesta mukaansa 6 lehmää, hevosen sekä muita kotieläimiä.
Kaikki perilliset eivät olleet aivan tyytyväisiä jakoon, oli nimismies jaon jälkeen todennut: “Arpa mikä arpa ja virallinen valvonta.” Näin arvonta päättyi nimismiehen valvonnassa.
Hyvästit Huttulalle
Hevosen vetämille rattaille nousivat 4.5.1901 vanha Petter Huttunen s.1820, isännän Eljas Huttusen veli, vaimonsa Reetta Sohvin kanssa ja vielä sisar Reetta. Toisissa kärryissä matkaan lähtivät Mikko Huttunen vaimonsa Serafia Jauhiaisen ja kolmen lapsensa Idan, Jalmarin ja Villen kanssa. Näin alkoi matka kohti Kuopion Kurkimäkeä, josta Mikko Huttunen oli vuokrannut tilan perheen uudeksi kodiksi. Rattailla oli vanha Petesvaari, kyyneleet silmäkulmissaan, kääntynyt hyvästiksi katsomaan Huttulan pihapiiriä.
Tilan kaupan jälkeen maakauppias Tuhkanen oli antanut Anna Pauliina Huttuselle luvan asua Huttulassa toistaiseksi. Pian hänen oli täytynyt siirtyä pois ja löytyikin sitten Taipale 3 talon loisväessä. Onnettomana loppuna Huttulan tilan muistoihin jäi Tanelin ja Anna Pauliinan nuorimpien lasten kuolema. Eino-Heikki kuoli 1901, Emil 1902 ja Pekka 1905. Tätä ennen Tanelin leskivaimo Anna Pauliinakin oli siirtynyt keuhkotaudin uuvuttamana manan majoille 1903.
Lopun yhteenveto
Maakauppias Taneli Tuhkanen myi omistamansa Huttulan puutavarayhtiö Halla Oy:lle 80.000 kultamarkalla. Huttulan metsiä hakattiin ja sahattiin puuta ja sitä ajettiin teollisuuden käyttöön seuraavat kuusi vuotta. Huttulasta jaettiin maita torpparivapautuslain myötä pientilallisille sekä sotien jälkeen Karjalaisen siirtoväen asutustiloiksi parikymmentä tilaa. Huttulan maat omisti tuolloin Kymi Oy. Huttulan päärakennukset olivat pystyssä 1940-luvun loppupuolelle. Vaikka aineellinen pääoma menetettiin Huttulasta, niin henkistä, Huttulan kasvattamaa pääomaa ei kukaan ole pystynyt viemään.