Lehtijutun pohjalta kertomusta on muokannut Heikki Huttunen. Kuvat Sonkajärven paikallislehti Miilusta
Siskoni Päivin poika Aki lähetti minulle eräänä päivänä kuvan, jonka hänen ystävänsä oli pistänyt WhatsUpilla. ”Katoppas Heikki onko nämä sukua” -sanoi Aki. Avasin kuvan ja huomasin sen olevan Miilu -lehdestä, joka on Sonkajärvellä ilmestyvä paikallislehti. Lehden ilmestymispäivä oli 1.7.1981.
Ovatpa hyvinkin sukua, sanoin Akille. Lehdessä oli kertomus: Perimätietoja Sonkajärven Huttusista. Hienoa, ajattelin. Tästä saa varmaan vähän lihaa sukututkimuksen sukujuontoihin. Mikäpä on sen hienompaa, kun löytää ennen eläneistä ihmisistä juttuja ja tarinoita.
Ovatko nämä jutut vain tarinoita ja onko niissä totta edes siteeksi? Hyvänä esimerkkinä on tämä entisen pursimiehen Eino Huttusen lehtiartikkeli, jossa hän kertoo perimätietoina kulkeneita tarinoita Huttusten suvun vaiheista.
No mutta, sieltähän jo ensimmäisillä riveillä ilmestyy Lauri ja Markus Huttunen. Nämä olivat miehiä, jotka kruunun innoittamina lähtivät asuttamaan silloisen Suomen pohjoisia raja-alueita. Kruunulla oli tarjota alkuun verovapaus niille, jotka päättivät siirtyä uusille koskemattomille asuinsijoille. Huttuset saivat anekkina melkoiset maa-alueet Sonkajärven ympäristöstä. Lännessä maa-alueet olivat lähellä Iisalmea Kypärälahden takana Sourunsaaressa ja idässä anekki ulottui vielä Koirakoskeltakin parikymmentä kilometriä itään Vehmasjärvelle, melko lähelle Rautavaaran seutuja. Huttusten sukukirjan kirjoittaja Jarmo Paikkala tietää mainita, että vuoden 1548 verokirjoja laadittaessa Lauri Ollinpoika Huttusen talo oli ilmeisesti Sonkajärven Petäjäjärven eli Petäyksen eteläpäässä.
Anekin myöntämisen aikaan Huttusten sukunimi alkoi vakiintua. Kun suku oli lähtenyt matkaan Juvan Rantoisten Risulahdesta, oli sukunimenä esiintynyt vielä Rasanen, siis Rasanen, ei Räsänen. Tämä Ylä-Savon Huttusiin liittyvä tieto on sikäli uusi, että tehdyt DNA analyysit ovat osoittaneet nimiyhteyden Rasasista Huttusiin. Tiesipä Santeri Rissanen kirjoittaessaan kirjan -Iisalmen entisen pitäjän historia-, että Sonkajärven ensimmäiset asukkaat olivat Räsäsiä. Tässä on Santerille sattunut mahdollisesti lipsahdus ja sukunimi onkin saattanut olla Rasanen. Sukututkijalle herää silloin ajatus, että mahtoiko mukana olla vielä Laurin ja Juhon isä Olli Rasanen, jonka tiedettiin asuneen Juvan Rantoisten Risulahdella.
Kun suvun lähtöpaikkaa on kirjoituksessa arvailtu Vesannolle, on mahdollista, että osa matkalle lähteneistä perhekunnista on jäänyt matkan varrelle. Siirtymät tiettömillä teillä, korpitaipaleilla ja vesistöillä on ollut aikaa vievää ja kuluttavaakin. Matkanteko on kestänyt pitkään. Tutkimus on osoittanut, että Sonkajärvelle tulleita Huttusia oli hieman enemmänkin, eli täysi-ikäisiä lapsia on mainittu tilojen yhtiömiehinä. Mukana on tietysti ollut nuorempia lapsia ja serkkujakin perheineen.
Historiantutkimus kertoo, että Lauri Huttusen veli Jussi eli ”Juntti” Huttunen oli ollut anekin saajien joukossa ja tämä tieto löytyy Savon voutikunnan asutustutkimuksen historia-aineistossa. Markus Huttunen oli Jussin ja Laurin 1. serkku eli edellisten veljen Pekka Huttusen poika. Huttusten on kerrottu Savon historiassa asuneen myös Ylimmäisten järven rantamailla. Oliko mahdollisesti hän, Markus Huttunen, jota Ruotsalainen -sukuniminen henkilö kielsi kalastamasta Tiilikka joessa. Ruotsalainen oli uhannut Huttusta ja sanonut hajottavan Huttusen asumuksen, jos hän vielä sinne kalaan ilmestyisi. Tästä voisi päätellä, että Huttusten maat päättyivät idässä Tiilikka-joen seutuville. Näin sitten kävikin. Uhmakas Ruotsalainen hajotti Markuksen asumuksen ja hän joutui siirtymään vahvempansa tieltä.
Asuinpaikkoina Lauri Huttusella oli alun perin Petäyksen rannalla talo ja Juntti Huttusella asuinpaikaksi vakiintui Vänninmäki. Markus Huttunen siirtyi Tiilikalta lähdöt saatuaan Viitaanjärvelle, josta hänet perheineen tavataan aina 1640 luvulle saakka.
Näistä uudisraivaajamiehistä sukua jäivät 1650 luvulle tullessa jatkamaan Lauri ja Jussi Huttusen jälkeläiset. Markus Markuksen poika Huttunen kuoli 1630- luvun lopulla ja hänen leskensä tavataan Vänninmäellä 1644 henkikirjassa. samoihin aikoihin Vänninmäen Jussi Huttusen jälkeläinen Markus Jussinpoika Huttunen s.n. 1585 asettui asumaan Viitaanjärvelle tyhjäksi jääneeseen taloon. Hänen poikansa Markus Markuksenpoika Huttunen s.n. 1625 ryhtyi rakentamaan uudistaloa Viitaan Kypäräniemeen 1661 saaden verovapauden aina vuoteen 1666 saakka.
Eino Huttusen muistelmissa on paljon perimätietona säilynyttä totuudensiementä. Perhekokojen kasvaessa ja elannon vakiintuessa paikkakunnan väestö kasvoi ja sukua alkoi levitä alueella laajemmalle. Huttusen mainitsemat 12 veljestä eivät liene olleet samasta perheestä vaan pikemminkin samasta perhekunnasta. Kun katsoo tutkimuksen valossa 1612 syntyneen Olli Laurinpoika Huttusen jälkeläisiä, niin siitä voi todeta seuraavaa:
Tuomas Ollinpoika Huttunen s.n.1635 jäi asumaan vanhimpana poikana Sonkajärvelle. Tästä voinee päätellä, että isänsä Olli Laurinpoika Huttunen oli jo Sonkajärven Saviniemellä eli myöhemmin Aittolassa 1600-luvun alkutaipaleella. Noista ajoista tila säilyi yhtäjaksoisesti Huttusilla aina 1900 luvun alkuun. Tuomas Ollinpojan jälkeläisistä löytyy henkilöitä, jotka ovat ns. Huuhkajan Huttusia mm. Israel Paavonpoika s. 27.11.1808. Hän on kirjattu kuolleeksi Huuhkajalla 11.11.1879.
Pekka Ollinpoika Huttunen s.n.1637 siirtyi talolliseksi Rutakolle. Tämän perheen jälkeläiset ovat viljelleet tilaa tähän päivään saakka. Sivustollani on tästä perhekunnasta oma tarinansa ja artikkeli perheestä löytyy Miilu -lehdestä vuodelta 2022.
Paavo Ollinpoika Huttunen s.n. 1640 mainitaan talolliseksi Pielaveden Heinämäellä 1670-luvulla. Hänellä oli kaksi poikaa ja kolme tytärtä. Vanhempi pojista jäi Heinämäkeen ja muutti myöhemmin Vaaraslahdelle. Paavon pojista nuorempi Olli Huttunen s.1663 muutti Heinämäeltä n.1708 Pielaveden Taipaleeseen. Tämä sukukunta oli Taipaleen Huttulassa noin 200 vuoden ajan. Perheen ja suvun tarinoita Huttusista kerrotaan sivustolla taipaleestataipaleelle.fi sekä saman nimisestä kirjasta Taipaleesta Taipaleelle. Olli Paavonpoika Huttusen poika Antti toimi vänrikki Aminoffin tallirenkinä Partalan Puustellissa. Avioiduttuaan kotivävyksi Vieremän Haajaisille muodostui hänen jälkeläisistään vahva perhejoukko ympäri Vieremän seutua.
Olli Laurinpojalla oli vielä pojat Olli ja Heikki, mutta näistä ei ole merkintöjä suvun jatkumisesta.
Eino Huttunen kertoo Miilu-lehdessä henkilötarinan nuoresta miehestä, joka oli 18-vuotiaana voimallinen ja hyvä hiihtäjä. Hän lähti kastattamaan itsensä Joroisten kirkolle Sonkajärveltä. Tutkittuani asiaa saattaa kyse olla Juho Pekanpoika Huttusesta s.1740, hän oli Pekka Tuomaanpoika Huttusen s.1708 poika Sonkajärven Saviniemeltä.
Törmäämme kertomuksessa asiaan, joka ei aivan pidä paikkaansa. Sonkajärven alue oli kuulunut Iisalmen kirkkopitäjän 1630 luvulta. Seurakuntalaiset kokoontuivat jumalanpalvelukseen sunnuntaisin, kinkereille ja muihin kirkollisiin kutsumuksiin. Yleensä kohteena oli seurakuntalaisten lähin kirkko ja kirkossa käynti oli aina suositeltavaa muillakin paikkakunnilla käydessä. Suurimmat muut kirkot olivat Rautalammilla, Juvalla ja Kuopiossa. Pielaveden kirkkokin rakennettiin ensimmäisen kerran Kirkkosaareen 1600–1700 luvun vaihteessa.
Tutustuin erilaisiin kertomuksiin kirkollisista asioista ja löysin kastetoimituksiin liittyvän asian eli aikuiskasteen. Jos kaste oli lapsena jäänyt hankkimatta, oli tapana hyväksyttää kaste. Tällöin nuoren oli mentävä itse kaukana olevalle kirkolle omin neuvoin, niin silloin kyseisen seurakunnan pappi kastoi nuoren. Tämän vuoksi Saviniemen Juho lähti Sonkajärven Saviniemeltä Joroisiin saakka hakemaan papilta kasteen. Joroisten kirkko oli rakennettu 1630luvulla kuten Iisalmen kirkkokin.
Kyseinen Juho ei todennäköisesti hyvällä hankikelillä matkaa taivaltanut montaakaan päivää. Tie etelään päin oli jo kohtuullinen ja liikennettä postin ja tavarankuljetuksen muodossa useammalla kyydillä viikossa hevospelillä. Siinä on Juhonkin ollut hyvä tienvartta taivaltaa Joroista kohti. Saviniemen Pekan tarina on hieno kuvaus menneen ajan puolisoiden yhteydestä. Pekka on lähdössä sotaan ja lupaa palata perheensä ja rakkansa luo, todisteena puoliksi leikattu sormus. Tarinan todellisuus jäänee vähän arvailujen varaan. Kaarle 12. sotajoukkoihin on liittynyt heti 1700 luvun alussa nuori Per Huttunen Sonkajärveltä. Hän sopisi kuvaan Saviniemen Pekasta. Tämä Pekka mainitaan Savon tuomiokirjatietokannassa muutamissa erillisissä yhteyksissä entisenä sotilaana ja Petter Raatikaisen appiukkona 1730-luvun lopulla. Pekan veljiä ovat olleet Matti ja Juho, sekä Petter Raatikaisen vaimona eli Pekan tytär Brita eli Riitta. Asiaa pitänee tutkia tarkemmin. Hyvinkin tapaus saattaa olla niin kuin Eino Huttunen tarinassaan kertoo.
